tiistai 12. kesäkuuta 2012

Vihreä pönttö, valkoista maalia ja se ainainen Alppiruusu

Me löydetiin suulin takaa vihreä pönttö, pömpeli.
Lähemmin tarkasteltuna se osoittautui kompostoriksi.
Tumbler.


Tehtiin siitä talousjätteelle komposti.
Laitettiin se pihan reunalle, peltomaisemaa katselemaan.
Ihan ei olla vielä selvillä käyttöohjeista, onneksi
ne löytyvät pöntön kyljestä, haalistuneina tosin.
Rakennetaan puutarhajätöksille myöhemmin oma
komposti suulin taakse.


Torpan kulmalla on kukkapuskaa monenmoista,
iloisessa sekamelskassa. Pitänee tehdä lähipäivinä 
Alppiruusulle vähän enemmän tilaa, alkaa syreeni
kovasti huohottaa jo olkapäällä.


Se Alppiruusu.
On se vaan kaunis.
Kovasti sitä kuvataan, kun pihassa ei juuri muuta
kukkivaa kuvattavaa vielä ole.
Tällä viikolla on tarkoitus tehdä täsmäisku lähimpään
taimistoon ja ostaa vähän reilummin puskaa ja kukkaa 
puutarhaan.


Kato nyt Saara, on se kaunis!
(Siedätyshoitoa :))


Eteisessä sentään kukkii, pelakuut kasvavat hitaasti mutta varmasti.
Saatiin taas kukkatuliaisia, kieloja tällä kertaa.


Valkoista maalia sai pintaansa vanha puukeinu.


Ja pikkutuvan ovi.


Ovistopparina saunalla toimii
minun oma taideteokseni vuodelta... öööh..
jostain kaukaa 80-luvun alusta.
Naivismia kenties ?


Ruusutarhaakin saatiin aloitetuksi.
Mies teki keskelle kivijoen, jota pitkin voi vaikka kävelläkin.
Valkoisia Iceberg-ruusuja on istutettu viisi.
Juu, vähän harvalta näyttää vielä.


Kivijoen keskelläkin on lapsuuden taidetta,
kivihiiri nököttää kolossaan.


Kesäloma jatkuu :)








maanantai 11. kesäkuuta 2012

We are painting

Pikkutupa näytti painepesumaalinrapsutuksen jälkeen tältä.



Ja lauantaisen kokopäivän maalausprojektin
jälkeen se näytti tältä !
Ulko-ovi puuttuu vielä tässä vaiheessa, on maalattavana.




Ihan kimmeltää punamaalin pinta auringossa :)
Pikkutupa oli entuudestaan maalattu punamaalilla, joten sillä
se piti nytkin ehostaa, hyvä tuli.
Torppa onkin onneksi maalattu punamullalla, joten sillä
sitä lähestytään myöhemmin kesällä.

Lammen rantaan aikaisemmin rakennettu aita
sai samalla valkoisen maalin pintaansa.


Viikon Perunabarometri.
Kyllä ne kasvaa, nyt ilman suojaharsoa.


Tällainen puska lähti mukaan puutarhalta sunnuntaina.
Valkoisia Iceberg ruusuja, ruusutarhani alku :)


Tänään paistaa aurinko :)



torstai 7. kesäkuuta 2012

Sateen jälkeen.... kukkii alppiruusu!

Eilen satoi. Taas vaihteeksi.
Harmitti.
Vaan myöhään illalla sade lakkasi.
Ja maisema oli kaunis.
Minä juoksentelin edestakaisin kameran
objektiivia vaihdellen.
Minähän en näistä sääilmiöistä mitään ymmärrä
mutta sateen jälkeen ilman lämpötila nousi reilusti ja 
pelloille nousi usva.






Tällä hetkellä puutarhaa sävyttää violetin sävyt.
Yksi lempiväreistäni.


Niin, se alppiruusu. Sen väriähän en muistanut.
Huomattiin illalla että nuput ovat alkaneet aueta
ja yksi kukka jo uskalsi avautua.
Violettia :)




tiistai 5. kesäkuuta 2012

Pikkutupa ja suuli

Pikkutupa pihan keskellä oli ennen sisältä kammotus.
Nyt siellä näyttää tältä.
Seinien, katon ja lattian remontista olikin jo aiemmin juttua, nyt
sisällä ovat kalusteetkin.
Appi toi mukanaan kunnon vuodesohvan.


Pikkutuvan toinen pääty näytti ennen tältä.
Nyt sinne saatiin mahdutettua pöytä tuoleineen.
Pöytäliina on isänisän peruja.


Suuli. Se oli niin täynnä romua, ettei sisään
tahtonut mahtua. Eli tällainen.
Viime viikolla pihalla kävi siirtolava romua varten, suulin
tyhjennys otti useamman päivän.
Vaan nyt mahtuu nikkaroimaan hyvin!
Uudellenjärjestelyssä puutarhahjörnet siirtyi
suulin toiseen päähän.


Siinä siivotessa pongattiin katonrajassa 
tällainenkin ihanuus, vanha vesikelkka.
Suunnittelin sitä pihamaalle kukkaruukkuja kannattelemaan
kunhan saadaan kukat hankittua.


Sunnuntaina kävi pieniä ja vähän isompiakin vieraita.
Raparperia kun nyt on riittävästi, sitä tarjoiltiin
sekä piirakkana että kaurapaistoksena.
Näytti maistuvan.



Eteiseen löytyi kauniisti kulunut vanha pöytä.


Suulista löytyi kaiken rojun ja pölyn alta myös vanha
ja NIIN kaunis Singerin ompelukone. Kaunotar pääsee kyllä
jonnekin esille, kunhan sopiva paikka löytyy.


Kun suuli oli järjestyksessä, istuttiin sitä ihmettelemään.
Valokuvia oli hankala ottaa, koska linssilude Pongo änkesi väkisin
syliin, ei ollut raukka koko päivänä päässyt halimaan kun
ihmiset koko ajan vaan menivät ja tulivat!


:)



maanantai 4. kesäkuuta 2012

Päiväni Hortonomina vol 2 (sekä Mies ja Kone)

Lomanvietto Torpalla jatkuu.
Tänään pilkahteli taas aurinko ja
päästiin puutarhaan möyrimään.
Pionit saivat omat hakkeella katetut
alueensa, ympärillä oleva myllätty maa laitetaan nurmikoksi.


Luulin Torpalla kasvavan vain violettia,
syreeniä (vai sireeniä ?) mutta tänään
 paikallistettin myös valkoinen versio.
Kaunis.


Vanhan kasvihuoneen paikalle kasvoi tällainen
rehu. Ja sehän on vanha viholliseni varsiselleri !
Jätän sellerin kaikissa muodoissaan muiden
nautittavaksi. En pitänyt siitä lapsena keitossa enkä 
aikuisena ns. sairaaladieetissä. 


Rhord.... rodor... rfor.. (juu ei onnistu vieläkään).
Alppiruusukin kukkii minä hetkenä hyvänsä!
En malta odottaa, minä kun en yhtään muista minkä väriset kukat ovat.


Pionikin alkaa jo olla isolla nupulla.


Käännetyn kasvimaan (josta tulee mun Rose Garden..)
kulmalle palasi Rakuuna.
Syksyllä sitä oli Pikkutuvan edessä tämä verran (kuvan oikeassa reunassa
oleva pehko on kaikki rakuunaa).
Luultiin että oli saatu kaikki jyrsittyä pois. Pah, kaikki jolla on tai on 
ollut juuret kasvaa kuitenkin takaisin.


Iirikset (kiitos lukijat opista!) ovat avautuneet.


Varovasti raotettiin pottujen suojana olevaa harsoa.
Ja kyllä vaan, kaikkien rikkaruohojen keskellä
näyttää pottujan nousevan! 


Sittten päästään osioon Mies ja Kone.
(Vir Botanica)
Tämä yhdistelmä leikkaa siimalla ja ilman, raivaa pensastoa
järeämmällä terällä ja käy äänekkäästi
sinistä savua päästäen (hih).


Kysyin Mieheltä, että lentääkö se myös.
Mies vastasi, että "kyllä joku mun nuoruudessani
teki ruohonleikkurin moottorista yhden hengen lentokoneen" ja katseli mietteliäästi
taivaalle.
En tiedä, pitääkö minun huolestua.

Minäpä muuten tiedän, mihin minä käytän tuota leikkuria.
Hyvästi varsiselleri.

:)



lauantai 2. kesäkuuta 2012

Kummia kukkia ja fototuunausta

Sade on tauonnut hetkeksi.
Taitaa jatkua taas huomenna.
Luonto huokailee tyytyväisenä ja onneksi
meilläkin riittää puuhaa sisätiloissa
(parasta aikaa Mies ja Appi kokoavat
Pikkutuvassa vuodesohvaa).

Minä ja kamera kävimme räpsimässä kuvia
puutarhassa. Ihana raikas ilma.
Pikkutuvan päätyyn ilmestyi jo eilen violettia väriä ja
tänään tarkemmin tarkasteltuna sieltä löytyi minulle
vieraita (enhän mää mitään muitakaan rehuja tunnista..)
kauniita kukkia. Muistuttaa jotenkin liljaa, mitäköhän
nämä kaunottaret ovat?




Täytyy vielä kuvata uudestaan kun
ovat kunnolla auki.
Muutamassa päivässä ovat havupuutkin ryhtyneet kasvupuuhiin,
niin kaunis tuo uusi heleän vihreä väri :)


Talon kulmalla alkaa syreeni kukkia.
Sekin olisi kai pitänyt keväällä leikata, näyttää peittävän puolet Torpasta
kun on lehdessä ja kukassa.
Vaan kaunis on sekin.


Minä ja järkkärikamerani emme aina ole
samalla aaltopituudella.
Eli kamera ottaa minusta riippumattomista syistä
kökköjä kuvia. Minähän en ole koskaan
lukenut kameran manuaalia, enkä ole tutustunut
valotusaikoihin enkä aukkojen kokoihin.
Osaan rullasta valita erinlaisia valmiita automaattiasetuksia
ja se riittää.
Jos kökköjä kuvia kuitenkin tulee, niin sitten niitä saa ja
pitää tuunata. En tykkää monimutkaisista kuvienkäsittelyohjelmista, onneksi löysin
tämän MONKEYN eli ihanan simppelin
ja vieläpä ilmaisen käsittelyohjelman.

Takkahuone sai puulaatikoksi takan viereen vanhan
omenalaatikon. Löytö syvältä siivouskomeron perukoilta.


Emalipannu pääsi hyllylle.


Kaunis Pauligin peltirasia. Löytyi kaapin perukoilta
tämäkin.


Vanha emalipotta.
Tämän käyttöönottoa pohdin jo vakavasti viime
yönä klo 2.35 törmäillessäni läpi pimeän tuvan (valonkin olisi tietysti voinut
sytyttää..) kylmään eteiseen ja siirtyessäni siitä rankkasateen piiskaaman
pihan läpi huussiin.

:)


perjantai 1. kesäkuuta 2012

Omenapuita ja ruokaa

Loma on alkanut ja lauma
siirtynyt Torpalle.
Omenapuut täydessä kukassa tervehtivät meitä,
nyt ei yhtään haittaa se, että
puut jäivät keväällä leikkaamatta, sen verran
kaunis kukkameri puutarhassa nyt on.

 :)







Sitten ruoan pariin.
Meillä syödään kaikkea mahdollista, lähinnä siksi, että Mies on alan
ammattilainen ja hän yleensä hoitaakin
varsinaisen ruoanlaiton.
 Tykätään perinteisestä suomalaisesta ruoasta (vaikka eilen kyllä 
Halloumi kohtasi Kanttarellin ja hyvää oli).
Minä olen leivontavastaava ja Torpalle matkasikin
mukaan reseptikirja, jossa on kaikki mahdollinen tiikerikakusta
banoffee paihin.


Koska sitä raparperia nyt sitten on enemmän kuin tarpeeksi,
loman alkua juhlittiin mummun raparperipiirakalla ja vaniljasoosilla.
Resepti on helppo, vanha ja kardemumma antaa siihen ihanan maun.


Tänään sataa kaatamalla.
Ei haittaa, sateen ropina ikkunassa on rauhoittavaa.
Luonto imee itseensä vettä ja vihreän sävyt tummenevat.
Jokohon kohta uskaltaa vilkaista
pottumaahan suojakankaan alle, josko mullan 
pinnalla jo näkyisi vihreää ?