tiistai 1. huhtikuuta 2014

Muuttoviikonloppu takana

Tarkemmin sanottuna kaikki meidän tavarat ovat nyt yhdessä
paikassa. Pahvilaatikoissa pitkin ulkorakennuksia.
Jos jotain tarvitset, se löytyy laatikoita ja pusseja availemalla
ja arvailemalla.
Vaikka siis kaikki on pussukat ja laatikot on kyllä sisällöltään
merkittyjä, ei se silti ole niin helppoa.
Tämä hiukan hermoja kiristää ja tulee kiristämään
vielä useamman kuukauden.

Mutta oikeasti tuntuu tosi hyvältä.
Välillä jopa epätodelliselta, täällä
sitä nyt sitten vihdoinkin ollaan.
Ja jotain on jo saatu aikaan.
Ainakin paikka jossa voi nukkua.

Parempi Kamari tyhjennettiin ja siitä
tuli makuuhuone.


Vielä hakee tavarat paikkojaan, juuri nyt makuuhuoneessa
näyttää tältä.


Vaatesäilytys on väliaikaisesti ratkaistu erinlaisilla
Ikea-tuotteilla, avohylly ei ehkä ole se esteettisin ratkaisu
mutta näillä mennään toistaiseksi kunhan saadaa muiden tilojen
remonttia alkamaan ja nähdään mihin säilytystilaa vielä saadaan.


Tänään aloitettiin projekti Kamari eli se entinen
makuuhuone Tuvan takana. Tästä lähdetään liikkeelle.


Keltainen muovimatto, joka myös Tuvan lattiaa peitti,
revittiin pois ja alta paljastui ihan hyväkuntoinen harmaa lautalattia.
Lauta on hiukan leveämpää kuin tuvassa.
Nyt pohditaan pintakäsittelyä..





" Ihminen, sä jätät sun työhanskat tähän...


.. ja voit olla varma, että mä vien ne !"


Jalkalistan alta pilkottaa yksi nykyisen tapetin
alla olevista kuoseista. On siis ollut sangen keltainen
tämä kammari 60-luvulla.


Lattiamaton alta tosiaan paljastui Turun Sanomia keväältä 1962.


Minun osallistumiseni matonpoistoon pysähtyi toviksi,
kun oli pakko ruveta lukemaan vanhoja juttuja ja ilmoituksia :)
Leskirouvat hakee seuraa ja vatsantoiminnasta puhutaan
enemmän kuin suoraan...




Raskas työ vaatii raskaat eväät,
Lasagnea lounaaksi.


Iloisin muuttoterveisin Kaisu :)



5 kommenttia:

  1. Meilkeinpä kateellinen olen tuosta makkarista...ja koko talosta!! Tykkään kovasti..:)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sekä remppaan että muuttolaatikoiden keskellä elämiseen. Vaatii kärsivällisyyttä, mutta lopussa kiitos seisoo. Ihanat laudat paljastuivat alta, joten tuosta tulee hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitähän tuo Mieskin tuossa lohdutteli, ettei tämä onneksi ole pysyvä olotila ja muutaman kuukauden kuluttua ollaan jo ihan eri vaiheessa :)

      Poista
  3. Hei, blogissani on sinulle haaste:)
    http://puutarhaterapiaa.blogspot.fi/2014/04/keijuilua-ja-muuta-puuhaa.html

    VastaaPoista

Ihania kommentteja !