Mysteerirehu ja perunalyriikkaa

Sarjassammme kauniita mutta mysteerisiä kukkia,

näitähän pukkaa näköjään pitkin poikin pihaa.

Mikähän tämä vesitynnyrin takaa esiin pyrkivän

kasvin lajike on ?

   

Ja nyt sitä lyriikkaa:

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea.
Perunan kun suuhun vie, sille alkaa pitkä tie, vatsassa sen paras paikka eikös lie?
Perunaa kun syödä saa, voimia se kasvattaa, suureksi saa meidät pieni peruna.
Hei, hei peruna!
Hei, hei peruna!

Tästähän voidaan tehdä se päätelmä, että meidän varhaisperunat

(juu tiedän, hiukan ollaan juhannuksesta myöhässä..)

ovat nostokunnossa !

Yläkuvassa mittasuhdetta antaa allekirjoittaneen isovarvas.

Tomaatin surkeaakin surkeammat taimetkin

päättivät ryhtyä kukintapuuhiin näin loppukesästä.

Sitä yhtä tomaattia odotellessa :)

     

Puutarhassa kasvaa yllättäen

myös kaksi kirsikkapuuta.

Kauniita ovat, mutta lienevätkö

syömäkelpoisia ?

Nimimerkillä En Aio Kokeilla Jos Joku Ei Varmasti Tiedä

Köynnösruusu Sympathie

kukkii näin kauniisti, vaikka pieni vielä onkin.

Sympathiella on vielä pitkä matka

seinälle kiipeilyyn.

Sitä odotellessa seinällä kiipeilee

kummalliset pelkkää pituutta kasvavat

pelargoniat.

Pongo ja tänä kesänä

istutettu nurmikko,

entiseen ryytimaahan istutettu.

Valehtelin muuten viime postauksessa.

On niitä vadelmia enemmän kuin ne kaksi, ihan

parissa päivässä ovat ilmestyneet.

:)

Voi mahoton...

.... tätä kukkien määrää :)

Runsas viikko pois Torpalta ja johan

on väriä pitkin pihaa.

Ja nurmikko on kainaloihin asti, mutta ihmetellään

sitä tuonnempana..

Keltainen Peace - ruusu ehti nuppunsa avata ja sulkea poissaolon

aikana, joten nyt ei siitä ihanuudesta ole kuvaa.

Mutta yllättävää on se, että valkoinen Iceberg teki

näin monta kukkaa ja nuppujakin vielä löytyy !

Nämä raukat kun saivat kirvahyökkäyksestä

komeasti nokkaansa ja olin varma että kukkia ei tule ollenkaan.

Punainen tertturuusu Nina Weibull teki myös komeat kukat.

Oikeassa yläreunassa nuppuilee köynnösruusu Sympathie.

Kesäkuussa laitoin multaan paljon erinlaisia kukkien siemeniä

ja nyt alkaa kukkamaalla tapahtua.

Suurin osa on siemensekoitepusseista, joten kukkien lajeista ei ole

tietoa, riittää että kauniita ovat :)

Ja onhan siellä seassa toki ruiskaunokki, sen minäkin tunnistan.

Marjasatoakin näyttää tulevan, vanhoista leikkaamattomista puskista.

Punaista viinimarjaa reilusti, mustaakin jonkin verran sekä karviaista.

Ja kaksi vadelmaa. Siis kaksi.

Pistin suuhuni. Nam.

Elokuu tuo tullessaan näköjään helteitä, sekä pienen elämänmuutoksen.

Miellyttävän sellaisen.

Matkaa kanssani tässä elämässä tekee sairaus, jonka takia

joudun / saan jäädä osittaiselle eläkkeelle. 

Sairaus ei parane mutta sen kanssa pystyy elämään ja nyt minulla

on mahdollisuus elää hiukan enemmän arjesta ja sen ihmeistä nauttien mutta 

samalla tehden edelleen minulle tärkeää työtä.

Hyvää kesän jatkoa kaikkille!

Vai pitäisikö sanoa kesän alkua....?

:)

Maalia. Ja kukkia. Tietty.

Piti pari päivää Torpalla ihan vaan olla ja rentoilla.

Yksikseen.

Vaan mitäs huomaankaan tekeväni...

Maalaavani eteisen puolipaneelia.

Johan tässä jo tovi menikin puutarhassa

puuhastellessa, oli aikakin

tarttua pensseliin.

Kun sain sen pensselin pois terrierin suusta :)

Eteinenhän näytti viime vuonna tältä (klik).

Puolipaneeli sai nyt pintaansa mattapintaista aavistuksen

beigeen taittavaa vaaleaa maalia.

Kattokin maalataan, mutta ei minun toimestani.

Lattiahan jää kuluneeksi, tykkään tuosta siniharmaasta kovasti.

Ensimmäinen maalikerros ei vielä peittänyt kunnolla,

tässä kohdassa mulle iskee aina epätoivo...

... vaan toisella mallikerroksella saa aina ihmeen aikaan

ja pinnasta tulee kuin tuleekin ihan nätti :)

Eteisen takaseinällä oleva ovi  taitaa kaivata pintaansa

myös uuden maalin, muut ovet pysyvät siniharmaina.

Täytynee hiukan miettiä näitä ikkunankarmejakin, josko

nekin tarvitsevat uuden maalin pintaansa.

Ja jonkinlaiset verhotkin pitäisi kai laittaa.

Aitta on jäänyt tänä kesänä ihan paitsioon.

Saatiinhan se sentään kesän alussa tyhjennettyä romusta ja

jonkinlainen kesähuone siitä oli tarkoitus laittaa.

Saattaapi olla että tämä projekti jää ensi kesään.

Sitten on tämä mysteerikasvi, josta jo viimeksi oli kuvaa.

Nyt sitä on paljon (eli on kai jonkinsortin rikkavehka?) ja

se kukkii paljon.

Mikähän tämä rehu on ?

Ruusutarha (kutsun sitä edelleen sellaiseksi vaikka ei

se vielä sellainen ole) on kohta saamassa ensimmäiset kukkansa.

Vähänkö harmitti lähteä kaupunkiin tiivistä työviikkoa viettämään'

kun ruusut ovat ihan justiinsa aukeamassa !

Myös Kuutamohortensia teki kauniit valkoiset kukat.

Ollaan säästetty pala ihanaa kukkaniittyä kanalan päätyyn. 

Perhosia täynnä.

Ja eteisessä kukkii maljakoissa.

:)

Punainen kuin......

... tomaatti.

Juu ei ole.

Joku saattaa muistaa, että kevättalvella sain istutushepulin ja

erinlaisia tomaatintaimia oli näin paljon.

Vaan mites kävikään.

Ensikertalaisen taidot eivät lannoituksista ja mullanvaihdoista

huolimatta riittäneet (tämänhän mää jo arvasinkin

etukäteen..) ja vain muutama tomaattirukka

yrittää kanalan seinustalla kärvistellä.

Jos näistä joku pienenkin hedelmän vielä saa aikaan niin

ihmettelen :)

Kollaasissa vasemmalla siis tomaatit, muissa ruuduissa

kukkamaalta, paprikaa ja salaatteja.  

Salaatti viljeltiin vasta pari viikkoa sitten.

No se mikä pihalla punertaa tomaatin sijaan on ihana moponi.

Työmatkojen kulkuneuvoksi kaupunkiin tarkoitettu,

maalla harjoitellaan.

Olen viimeksi mopoillut vuonna -87, kerran ja silloinkin suoraan ojaan.

Nyt sujuu skootterointi jo mukavasti, saattanen uskaltaa

kaupunkiliikenteen sekaan lähitulevaisuudessa!

Pottumaalla kasvaa mukavasti, meidän potut eivät ole onneksi tukehtuneet veden alle.

Yrttilootassa vasta pari viikkoa sitten alkunsa saaneet pinaatti, tilli ja persiljakin

pukkaavat ylös mullasta.

Ja ensimmäiset metsän ihanuudet eli kanttarellit on pongattu ja syöty.

Herkkua :)

Kanalan päädyssä aloittaa kukintaansa taas minulle vieras puska.

Tietääköhän kukaan tälle nimeä?

Tässä kukat vielä nupussa, pitänee ottaa uusi kuva kun kukka on kunnolla auki..

Päivänkakkaraa (vai onko tällekin olemassa joku virallisempi nimi?)

on niityt ja ojanpientareet täynnä.

Punaista viinimarjaa saataneen mukavasti (jos ei linnut ehdi ensin)

vaikka puskat ovat leikkaamatta monen vuoden ajalta ja olin aika

varma etteivät marjaa jaksa tehdä.

Tämän puskan yli ollaan enemmän tai vähemmän vahingossa

ajeltu ruohonleikkurilla koko alkukesä.

Anoppi tiesi kertoa sen olevan leimu ja kukkivan kauniisti.

Ollaan nyt yritetty olla tuhoamatta sitä enempää.

Hyvää kesän (kai sitä sellaiseksi pitää kuitenkin kutsua)

jatkoa kaikille !

Ruusutarhassa tapahtuu

No ehkä määritelmä "ruusutarha" on vielä

liioiteltu Torpan pihalla olevasta viritelmästä,

mutta yhtä kaikki, kukintaa siellä on odotettavissa :)

Olen nyt taistellut kirvoja vastaan aseenani Toluliuos, enää ajoittaisia vieraita

nähtävissä.

Nina Weibull on tehnyt useamman tummanpunaisen nupun.

Keltainen tertturuusu Peace on tehnyt

vain kaksi mutta reilunkokoista nuppua.

Pihan perällä kukkii kauniisti joku perinnelajike.

Tämä heppu on kova leviämään.

Omenapuissakin on jo pienet raakileet.

Apua, kesä on kohta ohi....

Pionin kukinta pihamaalla alkaa olla loppusuoralla.

Pitkät varret taipuilevat kukkien painosta,

pelastan vanhoihin lasipulloihin ja vaaseihin

niitä eteisen pöydälle.

Sitten tarvitaan tunnistusapua:

Ensimmäisessä kuvaparissa puskaa ja

puskan kukintaa, Torpan päädystä pongasin.

Onkohan kyseessä rikkarehu vai harvinainen 

perinnekasvi?

Puutarhassa on vieras puu.

Kovin on hoitamaton ja ruokoton,

mutta nyt yllätti kukkimalla kauniilla valkoisilla kukilla.

Mikähän tämä puu on lajiltaan, joku koristepuu?

Suklaamuffinseja.

Mansikkavaahdolla.

Marianne-rouheella.

Nam.

Kesälomakollaasi x 3

Kesäloman viimeinen päivä.

Sen kunniaksi tunnelmia kesäkuulta.

Joukossa maisemaa, ruokaa, kukkia,

Miehen ja kummitytän yhdessä nikkaroima

linnunpönttö ja löytyypä joukosta myös kesän ainoa kuva

minusta kesämekossa. Tai oikeastaan mekon helma

ja siihen erittäin trenditietoisesti yhdistämäni

vihreät maalitahraiset crocksit.

Vaikka Torppa ja sen puutarhan kunnostaminen ja ylläpito

haukkasivatkin suuren osan lomapäivistä, ehdin näköjään lukea kirjallisuuttakin

ihan kiitettävästi, kuukaudessa.

Kuvan pinosta vain yksi on lukematta ja siitä näyttää vielä

 puuttuvankin yksi luettu.

Se puuttuva on Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen.

Loistava :)

Heinäkuu vielä täysillä töitä,

katsotaan minkälaista muutosta Elokuu tuo tullessaan...

Nauttikaa kaikki lämpimistä päivistä

(joita nyt tietenkin on luvattu kun minä menen töihin....)