Nyt kukkii Torpan pihalla !

Vihdoinkin pionit jaksoivat avata nuppunsa.

Lajikkeiden nimistä ei ole harmainta aavistusta 

mutta nättejä ovat ja se riittää.

Toinen on tummemman pinkki, toinen hennon

roosa. Voi ihanuuksia.

Ei voi kukka tästä enää paljon kaunistua.

Piipahdin tänään paikallisella puutarhalla.

Kuinka ollakaan, kesäkukat - 30% alennuksella.

Arvaahan sen, miten siinä kävi.

Mukana oli rakas ystävä, jonka kanssa

yritimme kovasti painaa mieleen ostamieni kukkien nimet.

Tätä kirjoittaessani muistan tasan yhden.

(Musta tulis kyllä onneton puutarhuri, noin niinkun

ammatikseni...)

Tämä on siis Mukula Pegonia.

Eikun hei, muistan mää tämänkin!

Uuden Guinean Liisa !

En olekaan ihan loman kyllästämä lahopää :)

Tämän kaunottaren nimi on nyt kyllä hukassa.

Kanalan nurkalla vallitsee tällainen kaaostila.

Suloisessa sekamelskassa viinimarja ja humala (tässä luki

alunperin että se on muratti, mikä lie ajatushäiriö käynyt kirjoittaessa

koska kyllähän minä humalan tunnistan. Siis kasvina. hih. Enkä nyt ollut humalassa.

hih hii.

Kiitos huomiosta

Saraheinä!)

Viimeinen lomaviikonloppu on nyt ja tässä.

Ja aurinko paistaa :)

Sade, torttu ja telkkä

Tänään satoi vettä.

Ei yllättävää sinänsä, olenhan edelleen lomalla.

Ensi viikoksi on luvattu hellettä - 

minulla on ensimmäinen työpäivä maanantaina.

Luonnollisesti.

Tänään satoi vettä pottumaalla olevan vesimittarin mukaan 35 mm.

Se on paljon se.

Mutta on se luonto vaan kaunis sateen jälkeen.

Minä ja kylässä ollut Anoppi kirmailimme samanlaisilla

järkkärikameroilla varustettuna pitkin pihaa ja napsimme

kuvia sieltä ja täältä.

Kahvipöydässä tänään

kääretorttu. 

Näyttää rumalta mutta maistuu ihan kelvolliselta.

Välissä appelsiininmakuista tuorejuustoa kermalla vahvistettuna

sekä mansikkahilloa.

Mökkiläisversio, tarjoillaan suoraan leivinpaperista.

Ollaan kyllä havaittu pihalammella jonkinlaista elämää.

Aamuisin on usein lammelta lähtenyt lentoon lintu, välillä

on nähty sellainen uiskentelemassa siellä iltaisinkin.

Tänään iltahämärässä lammelta kuului enemmänkin ääniä ja hiivimme

varovasti kurkistamaan.

Keskellä lampea uiskenteli hiljalleen lintu, joka meidän arvauksemme mukaan

lienee telkkä.

Eikä se ollut yksin, vaan

emolinnun tarkassa vartioinnissa lammella

uiskenteli kahdeksan poikasta.

Aika pitkään saatiin menoa seurata, sitten emolintu

paimensi lapsukaiset lammen reunaan heinikon suojaan

mutta jäi itse keskelle vartioon.

Jätettiin perhe rauhassa yöunille.

:)

Näitä kuvia, näitä tunnelmia...

Juhannusaaton tunnelmaa.

Upea ilma, keskikesää parhaimmillaan :)

Hyvää juhannusta!

Hyvä ystävämme Mikko kävi kyläilemässä

Torpalla ihastuttavan tyttöystävänsä kanssa.

Mikko kuvaa paljon ja tietää kuvaamisesta paljon.

Koska oma kamera oli jäänyt kotiin lainasi Mikko kameraani.

Illan valaistus oli kuulemma mitä parhain.

Minä en tiennyt että kamerallani saa otettua näin hienoja kuvia.

Näillä kuvilla toivotan kaikille

oikein ihanaa juhannusta !

                                                                                                                          

Nyt on juhannus näin laulavi taivas, maa,

sitä lintuset livertäen haastaa

Pois painui jo pilvet metsän taa,

niin selkeä on ilma ja kukassa maa.

Näin seisovi kauniina luonto yhä,

sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.

Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,

-Nyt on juhannus!

Tahtoo se riemuiten laulaa.

Viljo Kajava

Kukkia, kakkua, kylttejä ja palasaippuaa

Kummitytön kanssa tehtiin syreeninoksien kanssa

asetelmia kukkavaaseihin viikonlopuksi.

Ruusut tietysti ostettiin,

omasta puutarhasta niitä saa 50 vuoden kuluttua..

Tänään ruusut siirtyivät eteiseen tuoksumaan.

Syreenin kukinta alkaa olla valmista.

Aamulla Torpan nurkan syreenivanhus

päätti varistaa tuuleen kukkiaan oikein kunnolla.

Kauniita pieniä kukkia pihan rottinkikeinutuolilla :)

Ai niin, nyt tuli valehdeltua.

Kukkihan pihalla ruusu.

Aitan yhdellä nurkalla kärvistelee ruusuvanhus,

harva ja raihnainen.

Sen kohtaloa on funtsittu. Ja nyt vanhus päättikin ryhtyä kukkimaan!

Kauniita, hentoja kukkia, ei montaa

mutta sitäkin ihanampia.

Tunnistaakohan joku tämän lajikkeen?

Askarteluvimma iski päivänä eräänä.

Torppa sai virallisen nimensä Aitan seinään, tien puolelle.

Aitan ympärillä on tätä puskaa.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä se on.

Hennosti sekin alkoi kukkimaan viikonloppuna.

Osaakohan joku tämänkin rehun minulle tunnistaa?

Joku kärhö? Toisaalta kaunis puska, toisaalta

harmittavan rönsyilevä retale, mitähän senkin kanssa tekisi..

Pikkutupa ristittiin uudestaan Immulaksi, Appiukon mukaan.

Nopea mansikkakakku rakennettiin valmispohjasta,

Vanilla-vaahdosta ja belgialaisista mansikoista.

5 minuuttia myöhemmin se oli syöty.

Pikkuväelle maistuu :)

Minä olen saippuafriikki.

En saa tarpeeksi käsintehdyistä saippuista, mielellään

kotimaisista sellaisista.

Olen vuosia sitten hankkinut itselleni saippuantekokirjankin,

mutta toistaiseksi en ole vielä itse saippuatankoa saanut aikaan. Enkä tiedä onko

minusta lipeän kanssa puuahstelemaan...

Kävin loman alussa kotieläimiä ihailemassa MUSTIKKATASSUN (klikkaamalla nimeä pääset

kotisivuille) eläinpihalla ja sen ihanasta puodista löysin näitä kotimaisia

SOAP FACTORYN palasaippuoita.

Uusi tuttavuus, hyvä sellainen.

Jokaisen saippuan mukana on kaunis lappu sen 

raaka-aineista.

Ihanaa tuoksua kesäillan saunareissulle !

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

:)

Päiväni Hortonomina vol 3 (tiukkaa faktaa) + kanala

Torpalla.

Edellleen.

Voisipa olla aina.

Loma kohta puolessa välissä,

mutta ei ajatella sitä.

Kesä hellii auringolla, lämmintä on.

Oma lauma on  vahvistettu pienillä ihmisillä, Miehen Veljen lapsilla ja Appiukolla.

Pongo viihtyy erinomaisesti pikkuväen kanssa altaassa.

Nyt hortonomiaosuuteen.

Käytiin tänään kukka- ja taimikaupoilla.

Nyt tiedän useamman rehun latinankielisenkin nimen (hih).

Olen kirjoittanut ne ylös kukalliseen muistivihkoon, koska en kuitenkaan muista

 niitä enää huomenna.

(ja vaikka unohtaisinkin, haittaakse?)

Ruusutarha sai täydennystä.

Alhaalla ensimmäisenä valkoinen Iceberg-ruusu. 

Seuraavana keltainen tertturuusu Peace.

         

           

Tämä tässä alla taas on tummanpunainen tertturuusu Nina Weibull.

Kaikkihan nämä tässä vaiheessa näyttää samalta, mutta

haluan uskoa että jonakin päivänä nämä kukkivatkin.

(Myyrät syö syksyllä altapäin, jänikset talvella ylhäältäpäin suojaverkoista huolimatta,

tai sitten juuret paleltuu ja jos joku niistä on selvinnyt kevääseen niin

aurinko polttaa loputkin karrelle ja ainakin olen lannoittanut ne väärin)

Olen siis selvästi perehtynyt ruusujen kasvatukseen ja talvehtimiseen

ja lähes angstissa jo asian suhteen :)

Seuraavassa kuvassa vaaleanpunainen Robustanruusu.

Taimitarhalta lähti mukaan myös kaksi

hortensiaa.

Tämä on Kuutamohortensia

(Hydragea Paniculata Praecox)

Aikuisena 2 metrinen, nyt 20 cm.

Tämä taas on Syyshortensia

(Hydrangea Paniculata Pinky Winky)

Petuniaa saa nykyään kaikisssa sateenkaaren väreissä.

Me taidettiin ostaa niistä jokainen.

Tämä on 5-vuotiaan oma istutus.

Kaunis verenpisara oli pakko saada.

Ja samaan purkkiin tuota sinistä hörhelöä.

(Tähän loppuivat hortonomin taidot...)

Samettikukkaa vihreään ruukkuun.

Pongokin tykkää tuoksusta.

Vielä yksi ruusu.

Köynnösruusu Sympathie.

Tummanpunainen.

Ei taida tänä vuonna vielä ylettää säleikköön asti.

Kanala on siivottu.

Nyt sinne mahtuu isompikin porukka

vaikka sapuskalle.

Samaan tilaan on kerätty Torpan nurkista löytynyttä

vanhaa tavaraa.

:)

Vihreä pönttö, valkoista maalia ja se ainainen Alppiruusu

Me löydetiin suulin takaa vihreä pönttö, pömpeli.

Lähemmin tarkasteltuna se osoittautui kompostoriksi.

Tumbler.

Tehtiin siitä talousjätteelle komposti.

Laitettiin se pihan reunalle, peltomaisemaa katselemaan.

Ihan ei olla vielä selvillä käyttöohjeista, onneksi

ne löytyvät pöntön kyljestä, haalistuneina tosin.

Rakennetaan puutarhajätöksille myöhemmin oma

komposti suulin taakse.

Torpan kulmalla on kukkapuskaa monenmoista,

iloisessa sekamelskassa. Pitänee tehdä lähipäivinä 

Alppiruusulle vähän enemmän tilaa, alkaa syreeni

kovasti huohottaa jo olkapäällä.

Se Alppiruusu.

On se vaan kaunis.

Kovasti sitä kuvataan, kun pihassa ei juuri muuta

kukkivaa kuvattavaa vielä ole.

Tällä viikolla on tarkoitus tehdä täsmäisku lähimpään

taimistoon ja ostaa vähän reilummin puskaa ja kukkaa 

puutarhaan.

Kato nyt Saara, on se kaunis!

(Siedätyshoitoa :))

Eteisessä sentään kukkii, pelakuut kasvavat hitaasti mutta varmasti.

Saatiin taas kukkatuliaisia, kieloja tällä kertaa.

Valkoista maalia sai pintaansa vanha puukeinu.

Ja pikkutuvan ovi.

Ovistopparina saunalla toimii

minun oma taideteokseni vuodelta... öööh..

jostain kaukaa 80-luvun alusta.

Naivismia kenties ?

Ruusutarhaakin saatiin aloitetuksi.

Mies teki keskelle kivijoen, jota pitkin voi vaikka kävelläkin.

Valkoisia Iceberg-ruusuja on istutettu viisi.

Juu, vähän harvalta näyttää vielä.

Kivijoen keskelläkin on lapsuuden taidetta,

kivihiiri nököttää kolossaan.

Kesäloma jatkuu :)