Leivinuuni

Tuo tuvan suuri leivinuunin ja hella yhdistelmä on sitten mahtava kapistus.

Hellaosaan kun tuikkaa aamusella tulen, niin

jo hetkessä leviää tupaan lämpö.

Leiviuunin kun kertaalleen lämmittää perusteellisesti,

niin päivittäisessä lämmityksessä riittää pienemmät pesälliset.

Nyt kun vielä odotellaan sitä erillisuunia (tai lähinnä

keksitään, minne se sijoitetaan) niin 

ollaan kokeiltu taitojamme leipomisessa

ja ruoanlaitossa leivinuunia käyttäen.

Kalle on meillä se, joka taitaa leivän leipomisen.

Tässä ihan ensimmäisestä leipäsatsisa näytekappale.

Leiviuuni antaa kyllä leivälle ihan omansalaisen maun, kuori

on paksu ja rapea ja sisällys pehmeä.

Hiukan oli lämpöä uunissa reilusti (juu-u, semmoinen leiviuunin

lämpömittari on meillä jossain, vielä kun tietäis missä..) ja tuli

leipiin tumma pinta mutta eipä se makuun vaikuttanut.

Seuraava kokeilu oli uuniperunat suolapedillä.

Note to self: älä mene päiväunille kun sinulla

on ruokaa leivinuunissa. Nämä potut viettivät nimittäin

uunissa sen verran pitkän ajan, että kuorien sisällä ei paljon

ollut jäljellä. Mutta se, mitä oli, syötiin ja hyvää oli :)

Tässä vielä viime viikon omenaleipä, josta tuli

suussa sulavaa :)

Saatiin Anopilta joululahjaksi 45 kg luomujauhoja (vehnää ja

ruista) joten leipomisharjoitukset jatkuvat :)

Tänään kokeilussa sipulipiirakka, toivottavasti onnistuu!

Päivityksiä näyttää nyt blogiin tulevan varsin verkkaisesti, kerrottavaa

ja kuvia olisi vaikka kuinka mutta jonkinlaista

 remonttiväsymystä on nyt havaittavissa.

Nyt kun kaikki suuremmat jutut on saatu valmiiksi niin vielä odottaa 

listoittaminen, maalaaminen, viimeistely, pihatyöt....

Mutta tänään ollaan rauhallisesti, omassa lämpimässä pesässä eikä

stressata mistään:)

Ai niin, tuohon tuvan puusohvaan on saatu patja, tyynyt ja lampaantalja,

sen verran mukava paikka että koirat ovat sen valloittaneet eikä 

meillä juuri siihen ole asiaa :)

Projekti Aitta

Jo vain, aitassa on kalusteet :)

Painajaismaisen huonoja kuvia, mutta muunlaisia

ei hämärässä aitassa saa. Tai ehkä saisi, joku muu.

Mutta näillä mennään.

Aitassa vuosia olleet vanhat tuolikaunottaret saivat jäädä kuluneiksi

ja alkuperäisen (harmaanvihreä, eikö se nyt kuvasta käy selväksi..) värisiksi.

Alkuperäinen istuimen väri oli myrkynvihreä, joten pikainen

tuunaus Ikean raitakankaalla tarvittiin. Ja ryppyyn meni sekin tuossa

yhdessä tuolissa, sen se kamera kyllä sieltä tarkentaa..

Vanha tallilyhty katossa, ihan vaan koristeena, 

täällä ei kynttilöitä uskalla poltella. Kunnes saadaan joku

sähköpiuha aittaan vedettyä, mennään taskulampulla.

Mummun veljenpojan tekemiä kynttilätelineitä.

Lupiineja vaasissa. Luulin että meidän ojissa kasvaa

vain sitä tylsää tummaa violettia, vaan nyt löytyi pinkkiäkin.

Ainoa vähänkään järtkevä kuva sisätiloista. Vanha punainen matto

ei oikeasti ole ihan noin kummallisen värinen, enneminkin 

sellainen peruspunainen.

Aitan toiseen kerrokseen laitettiin sisäkatto, joka maalattiin,

siitä ei kannata odottaa kuvamateriaalia :)

Yläkerta jäänee varastotilaksi, ainakin toistaiseksi.

Kun vihdoinkin näyttää kesä alkaneen ja 

pihalla pystyy oikeasti jotain tekemään, aloitti

Mies suulin ehostusta. Uutta punamaalia ja ovetkin 

saivat uuden mustan pintaansa.

Projekti Spasiipi odottaa vielä alkamistaan.

Kohtaaminen.

Pieni Mila tekee tuttavuutta pienen Nemon kanssa.

Nauttikaa auringosta ystävät :)

Kaisu

Draama Kanalassa

Torpan Kanalaan saapuivat asukkaat

alkuviikosta.

Kolme ruskeaa rouvaa.

Rouva Sjööperi ja Stephanie liittoutuivat Sallya vastaan

ja nyt on Sallyn heltta vaurioitunut.

Sally pääsi toipumaan näköetäisyydelle mutta omaan rauhaan.

Saapa nähdä onnistuuko näiden kolmen yhteiselo jatkossa :)

Munia ainakin tekevät päivittäin :)

Pongo on ottanut tehtäväkseen kanojen suojelun,

toimenkuvaan kuuluu lähinnä yli-innokkaan mäyräkoiran

poissa pitäminen.

Nemo on saanut nenilleen jo useampaan kertaan eikä vieläkään opi,

Pongo fiksuna tyttönä tajusi nopeammin.

Aittaakin ollaan päästy laitamaan.

Alakerran lattiassa on mystinen kosteusvaurio, jonka

alkuperästä ei ole tullut selvyyttä kovallakaan salapoliisityöllä.

Höylättiin hiukan pintaa pois ja suojataan se vahalla.

Lisäksi aitan suurimpia seinäaukkoja paikkailtiin pellavalla.

Aitan eduskin on raivattu, porraskivetkin saatiin näkyviin. 

Aitan ovella oli mukava istuskella ja katsella valkoista

puutarhaa. Niin lyhyen hetken se omenapuiden kukinta

taas kesti.

Ja nyt pihatöihin :)

Singer ei voi hyvin

Nimittäin Isoäidiltä peritty Singer ompelukone,

vuosimallia 1963.

Toiminut moitteettomasti,

vaan ei enää.

Ohjekirjaa (kyllä, sellainenkin vielä löytyy)

olen selaillut ja kaikkeni tehnyt, mutta silti ei surise Singeri.

Koiralan ikkunanverhoprojekti

jäi nyt pahasti vaiheeseen.

Taidanpa joutua uuden koneen ostamaan,

ongelma on siinä että minä en näillä

uudemmilla rimpuloilla osaa ommella.

Ihan kevyitäkin ovat, Singeri painaa sentään toistakymmentä kiloa :)

Koiralan takana olevaan terassiin

puhkaisi Mies aukon portaita varten, portaat vielä

suunnitteluvaiheessa...

Tästä tulee käynti koirien ulkoilutarhaan...

.... elikkäs tähän. Tulevan tarhan pohjaa on raivattu

ja sorakuorma siihen tilattu.

Pongo tutkii asioiden tilaa.

Välillä ehditään / jaksetaan / muistetaan

käydä lenkilläkin, onnekkaasti tässä lähellä on

komeaa metsäautotietä kilometritolkulla ja

metsäkin on mukavaa kangasmetsää.

Pongo kirmailee ympäri pusikoita kuin heikkopäinen

pelikaani, Nemolle on ihan sama kulkeeko remmissä

vai vapaana, koska kirmailu ei sovi tapoihinsa.

Viikon leipomuskuva :

Maailman helpoin ja paras vuokaleipä,

ohje löytyy täältä.

Ei sopiva sille (esimerkiksi minulle), 

joka yrittää olla vähemmillä hiilareilla.. tähän

kun näyttää tulevan jonkinlainen himotus.

Yllätys kompostista,

kevään ensimmäinen kukka pihalla,

ihanainen krookus.

Tässä kukkapenkissä nököttää maailman ihanin

rikkaruoho päivystämässä aurinkoisella

vakiopaikallaan :)

Jotain narsissintapaista lienee työntymässä

pintaan tuossa angervon edessä.

Kaisu :)

Muuttoviikonloppu takana

Tarkemmin sanottuna kaikki meidän tavarat ovat nyt yhdessä

paikassa. Pahvilaatikoissa pitkin ulkorakennuksia.

Jos jotain tarvitset, se löytyy laatikoita ja pusseja availemalla

ja arvailemalla.

Vaikka siis kaikki on pussukat ja laatikot on kyllä sisällöltään

merkittyjä, ei se silti ole niin helppoa.

Tämä hiukan hermoja kiristää ja tulee kiristämään

vielä useamman kuukauden.

Mutta oikeasti tuntuu tosi hyvältä.

Välillä jopa epätodelliselta, täällä

sitä nyt sitten vihdoinkin ollaan.

Ja jotain on jo saatu aikaan.

Ainakin paikka jossa voi nukkua.

Parempi Kamari tyhjennettiin ja siitä

tuli makuuhuone.

Vielä hakee tavarat paikkojaan, juuri nyt makuuhuoneessa

näyttää tältä.

Vaatesäilytys on väliaikaisesti ratkaistu erinlaisilla

Ikea-tuotteilla, avohylly ei ehkä ole se esteettisin ratkaisu

mutta näillä mennään toistaiseksi kunhan saadaa muiden tilojen

remonttia alkamaan ja nähdään mihin säilytystilaa vielä saadaan.

Tänään aloitettiin projekti Kamari eli se entinen

makuuhuone Tuvan takana. Tästä lähdetään liikkeelle.

Keltainen muovimatto, joka myös Tuvan lattiaa peitti,

revittiin pois ja alta paljastui ihan hyväkuntoinen harmaa lautalattia.

Lauta on hiukan leveämpää kuin tuvassa.

Nyt pohditaan pintakäsittelyä..

" Ihminen, sä jätät sun työhanskat tähän...

.. ja voit olla varma, että mä vien ne !"

Jalkalistan alta pilkottaa yksi nykyisen tapetin

alla olevista kuoseista. On siis ollut sangen keltainen

tämä kammari 60-luvulla.

Lattiamaton alta tosiaan paljastui Turun Sanomia keväältä 1962.

Minun osallistumiseni matonpoistoon pysähtyi toviksi,

kun oli pakko ruveta lukemaan vanhoja juttuja ja ilmoituksia :)

Leskirouvat hakee seuraa ja vatsantoiminnasta puhutaan

enemmän kuin suoraan...

Raskas työ vaatii raskaat eväät,

Lasagnea lounaaksi.

Iloisin muuttoterveisin Kaisu :)

Talvimaisemaa ja möhkäle seinässä

Vihdoinkin on tullut lumi myös Torpalle :)

Lämpötila vaihtui muutamassa päivässä viidestä 

plusasteesta tämän aamun miinus viitentoista, joten koiruudetkin 

saivat toppavermeet päälle.

Ajeltiin Torpalle katsomaan Koiralan (uudelleen 

nimetty Kanala) takaseinään perjantaina

ilmestynyttä möhkälettä

eli ilmalämpöpumppua joka siellä toivon mukaan

on pörissyt onnistuneesti.

Ja siellähän tuo pörisi :)

Tulevan koirahoitolan tiloissa ei ole

ollut minkäänlaista lämmönlähdettä, joten

tämä katsottiin parhaaksi hankkia.

Mies esittelee sitä seinän sisäpuolella olevaa

möhkälettä, tyytyväisenä, koska nyt

päästään lattiaa pinnoittamaan.

Kaunis aurinkoinen päivä,  Pongo tutki

innokkaasti pihalla eläinten jälkiä

ja ehdittiinpä palloakin heitellä.

Nemo ei edelleenkään tykkää talvesta. Tai lumesta.

Tai sateesta. Tai toppatakista. Tai mistään.

Nemo pönötti keskellä pihaa liikumatta siihen

saakka, että pääsi autoon lämmittelemmän.

Pönömies :)

Talvitunnelmin

Kaisu :)